....., niin, muun muassa näitä ja paljon muita muistoja on vanhasta kaverista.....
Mosse haettiin Sannan kanssa Sallan Karhujärveltä Maritalta,
sen olin varanu jo heti miten ko pennut sielä synty.Mosse pentuna 1999 keväällä
Keinoemo "Tirskin" (Nat Fogel Sirma) kanssa lumipenkassa kevättalvela...
.... sitte mentiin eka näyttelyynki pentuluokkaan, tuloksena kp ja rop-pentu, näyttely oli Oulun KV syksylä 1999, siihen aikhaan oli Oulun KV lokakuussa....
.... Mossen ekat pennut syntyi 27.2.2000, pentujen emona oli tuo keinoemo
, monet oli vaiheet tässäki pennunteossa....., Aletta, Cammo, Cierggis ja Cigga.....
.... Jossaki elämän vaiheessa
Mosse kävi hakemassa ekan sa:nsa..... ja ekan sertinsä...
..... mutta enimmäkseen harrastima kuitenki ns. luonnossaliikkumista...., hillastus oli minun ja Mossen yhteinen juttu, jänkäle menimä usein kahestaan, Mosse oli semmonen minun karhuvahti
!
.... tässäki olema semmosessa jänkässä, että
karhuki saattaa olla lähelä, mutta mie luotin minun vahtiin! Ainaki se hillasankkoa vahti!
Mossen kotikavereina sen pitkän elämän aikana ehti olla pystykorvat Vinku ja Vekku, lapinkoirat Sirma, Nilla, Hippunen, Inka Maare ja Sahpe, ja ne "ei -kotikaverit" oli nuo karhukoiraurokset, paitsi Pielppa ja Peku pikkusenna, Pielppa jou'uttiin nuorena päästämään paremmille mettästysmaile ja Pekun kans tuli sitte
riita ko isoiksi kasvettiin, eikä Piekasta ollu liiemmin kaveriksi, siten tuo Piitu oliki aluksi pikkusen "outojuttu" Mossele ko se näytti ihan karhukoiralta, muttei kuitenkhaan tuoksunu/haissu niin pahale 
ko muut karhukoirat, Piitusta Mosse tykkäs, kuten kaikista lapinkoiratytöistäki, niitähän Mosse rakasti yli kaiken, ja toimeen tuli pystykorvapoikien ja Sahpen kans oikein hyvin.Tässä kuva minun upeasta Lapin pojasta parhaimpina päivinään joskus noin kuusivuotiaana....
... tarina jatkuu, ei lopu vielä tähän......, toisaalta ihana, mutta toisaalta niin ikävää on kattella näitä kuvia ja muistella Mossea, sillä sehän on mielessä monesti päivässä...., että "nyt pittää hakea Mosse sisäle" ja "nyt pittää päästää Mosse häkistä juoksentelehmaan" ja "nyt se Mosse ihmettellee, että miksi valot sytty ikkuhnaan..." ja töissä: "onkhaan Matti muistanu ottaa Mossen sisäle lämmittelheen, ko sielä näyttää pakkanen kiristyvän..." Eli ei vieläkhään ole ns. sisäistäny sitä, että ei ole ennää Mossea, ... häkki on tyhjä ko tulen töistä, se tuntuu melkosen ikävältä ko on lähes neljätoistavuotta aina Mossen tervehyksen kuullu ko on pihhaan tullu...., ei sille vain mithään voi...., ei voi....., on totuttava elähmään ilman Mossea...., nyt voipi vain muistella niitä monia hienoja hetkiä ja juttuja....
..... Mie jatkan tästä ko ehin, vielä on paljon muistelemista, vaikka vain pikku riikkinen osa niistä tullee tänne....
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.