Eikä olekaan ihan pikkunen, semmonen kahen A4:n kokonen  . Nyt taitaa tämän asian tiimoilta kaikki olla järjestyksessä, tätä viimistä ootettiin lähes yhtä hartaasti kuin "poikia" Ivalon rn:n jälkeen v.2014, ne tipahtivat tulemaan postin kautta yksi ja kaksi kerrallaan ! 

Saatiin myös Peteltä paketti tänhään ja heti piti lähteä testaamaan. Nyt näkyvät pimeässäki, toivottavasti  !

Mettälenkillä...

Yksi kuvassa 

Töitäkin täytyy nyt taas paiskia vuorotta...., työmatkat Kittilään kaksi kertaa viikossa jatkuvat vielä vuoden, jos ei kummia satu. Ja Volvoki kulkee taas . Kesän aikana ovat Muonion SEOn pojat sitä muutamaan kertaan remontoineet, Kiitos ! Jarrujuttuja, uusi vesipumppu ja laturi, vaan menihän se Volvo katsastuksesta läpi  eka kerralla ja olipa vielä kehuja katsastusmieheltä saanu, että silleen. Nyt täytyy vain toivoa, ettei talvella jätä välile  ja että ensi kesään asti pelaisi suht hyvin. Mie kuitenki olen sitä  mieltä, että Volvo on talviauto ja se tykkää pakkasesta ja lämmin on ollu..., ei ole haitannu -40 asteen pakkaset, muttei kannata kehua ja täytyy koputtaa taas puuta. Onhan siinä jo 265000 kilometriä mittarissa, mutta voipihan se vielä hyvinki kulkea, mie ajan  sillä nätisti ja varovasti, en vaiha, jos ei se itte sano työsopimusta irti. Hyvä ajaa ja sopivan kokonen. Uu'et talvitassut vielä hommataan, niin kyllä se siitä  ehkäpä. Työmatkamaisemat ovat edelleenkin hienot. 

... tässäpä sitte seuraaviksikin kesiksi taas hommaa, kaksikymmentä metriä mattoloimea oottaa kutojaa ...

Saattaapi tulla melkein samanväristä mattoa kuin ihka ensimmäiseni  ... saapihan sitä kutoa semmosia kuin ihan itte haluaa ja tykkää. Kämpän lattialla nuo puna-valkoiset on yli 30 vuotta vanhat ja mie tykkään niistä, joten nyt lähes samanlaisia on ehkäpä tulossa, punainen on vain vähän  "roosempaa"...., ei niin tummaa eikä kirkasta.... Mutta on myös ruskeaa, vihreää ja vähän muunkin väristä kudetta oottamassa...., mitä niistä syntyy, se jää taas nähtäväksi.

Jännä juttu tässä matonkutomisessa on, että voipi muka suunnitella värejä, muttei ne sitte olekaan sopivan näköisiä, täytyy vain kutoa ja nähä, mikä väri on kivan näköistä.

Hauskaa ottaa tämmösiä  kuvia, joten niitähän nyt tämän kevään-kesän aikana on riittänyt!

Kemijärvi rn 24.3 Tuula Pratt: Sahpe valERI1 sa PU1 ROP RYP-3, Inkku valERI1 sa

Rovaniemi rn 28.4 Jetta Tschokkinen: Sahpe valERI sa, Inkku valH

Rovaniemi rn 19.5 Marja Talvitie Sahpe: valERI1 sa PU1 VSP, Inkku valERI1 sa PN2

Tromssa INT 19.6 Ambjörn Lindqvist: Sahpe CHKL 1Excellent CK 1.BHK CERT > NO Uch CACIB BIM / valERI1 sa PU1 Norjan serti > Norjan mva CACIB VSP, Inkku CHKL 3Excellent CK / valERI3 sa

Gällivare/Malmivaara NORD 30.6 Juha Putkonen: Sahpe CHKL excellent CHKK1 CK BHKL1 CERT NORDC BIR SE uch/ valERI1 sa PU1 Ruotsin serti Nord serti ROP Ruotsin mva >>> Pohjoismaiden muotovalio, Inkku VETKL excellent VETKK1 CH BTKL4 BIM-vet / vetERI1 sa PN4 VSP-veteraani

Kemi KV 22.7 Riitta Niemelä: Sahpe valERI2 sa, Inkku vetERI VSP-veteraani

Keminmaa rn 11.8 Hannu Talvi: Sahpe valERI2 sa PU4, Inkku vetERI1 sa PN4 ROP-veteraani

Seitsemässä näyttelyssä käytiin Inkun ja Sahpen kanssa, kaikki alle 350km:n päässä kotoa . No eipä vain kauemmaksi olisi tarvinnu edes lähteä.   Käytiin kuitenkin joka suunnassa pohjosessa, idässä, etelässä ja lännessä. Reissut pohjoseen Tromssaan ja länteen Malmivaaraan Gällivaren keskiyönauringon näyttelyyn olivat huippu upeita! Myös RYP3-sijoitus Kemijärveltä, kannatti todellakin käydä. 

Siis neljässätoista kehässä pyörähettiin. Tuloksena oli 12/14 SA:lla, 8/14 sijoituksta PU/PN -kehissä, 4xPU1, 1xPN2, 3xPU/PN4. 2xROP, 2xVSP, 2x cert (Ruotsin ja Norjan), 1x cacib, 1x Nord cert, 1x rop-veteraani ja 2x vsp-veteraani, ja Sahpesta tuli POHJ FI SE NO MVA! Eipä toellakaan turhia reissuja  !

Tässä se uusi NORD SERTI, jota on alettu tänä vuonna jakamaan. Tämä siis Gällivaresta Sahpelle.

Tämmöinen näyttelyvuosi ei tule meän kohalle enää toistumaan, nyt onkin nautittu ja juhlittu !

Suomen & Ruotsin & Norjan & Pohjoismaiden muotovalio & poronpaimennustaipumustesti hyväksytysti suoritettuna...

                                             ERÄTYTÖN SAHPE 

... oli tämän vuoden viimeinen näyttely meillä....

Ja taisi olla niin, ettei ensin aiottu lähteä, mutta sitten ei maltetukaan, vielä piti lähteä . Suunnitelmat on moneen kertaan muuttuneen kevään-kesän aikana  ....  

Tässä muutama Sannan ottama kuva, kiitos .  

Tuomarina Keminmaassa oli Hannu Talvi

Sahpelle: Musta merkein, keskikokoa hieman kookkaampi. Aavistuksen pitkä runko, näyttävä uros, komea pää, kauttaaltaan erinomainen rakenne, tuuhea turkki ja häntä, esiintyy ja liikkuu mallikkaasti. valERI2 sa PU4

Inkulle: Tummanruskea vaalennoksin, hyvin kuntonsa säilyttänyt, mittasuhteiltaan oikea, hieman kapeahko kallo-osa, vahva kuono, hyvä täyteläinen runko, oikein kulmautuneet raajat, normaali turkki ja häntä, samoin luonne ja liikunta. vetERI1 sa PN4 rop-veteraani.

Mielenkiintoinen väri Inkulla ..... mutta saattaa ollaki, ei Inkku ihan pikimusta enää ole...., rusehtavaa alkaa näkyä hänenkin turkissaan kuten esivanhempiensakin vanhemmuuttaan. Ei vielä paljoa, ja karvanlähtöä myös nyt pukkaa, mutta hivenen.

PN-kehä saatu päätökseen.

Tuomarimme kertoi historiaa, että lapinkoirat, varsinkin nartut, ovat kehittyneet hänen tuomarointinsa aikana 1990-luvun alusta, ja että näyttelyissä käyntimäärät ovat huimasti lisääntyneet. Silloin lapinkoiria oli voinut olla vain muutama kehissä. Näinhän oli, miekin olen eka kertaa ollut Talven kehässä Nopen kanssa Sodankylässä v.1996, eikä siellä ollut kuin vain kaksi lapinkoiraa, mutta toki se taisi ollakin poikkeus siihenkin aikaan. Yleensä oli kuitenkin yli kymmenen lapinkoiraakin näyttelyissä. Tosi on myös se, että juuri Hannu Talven, Antti Aarnion "esityöstä", tuomaroinnin innoittamana aikoinaan tähän harrastukseen hurahdin, Noppe oli nimittäin siellä Sodankylässä silloin ROP ensimmäisen sertinsä keralla, rop-vet, ryp-3 ja näyttelyn paras veteraani. ...........    ...... Tulikohan muistelukset mieleen, kun näki minut kehässä , mutta häntä on tosi kiva käydä kuulemassa, ja koiratkin tietenkin tämän kolmenkymmenen vuoden aikana on vaihtuneet, ........ eivätkä Inkku ja Sahpe ole käyneet Talvella kuin neljä vuotta sitten, nuorina koirina ! Nyt Keminmaassa oli tuomarimme mielestä sopiva määrä lapinkoiria 16+15+yksi pentu.

Noppe Sodankylässä Talven kehässä 18.5.1996.  

Sanna silloinkin mukana !

Laskinpa aikani kuluksi, että eniten ollaanki käyty Talven kehissä 10 kertaa/ 30 vuotta eli keskimäärin joka kolmas vuosi. Seuraavaksi lähes samalla määrällä Marja Talvitien 9 kertaa/ 30 vuotta ja Tuula Prattin kehissä 8x/30 vuotta, Jari Forsilla 6x/30v, vanhatherrat Elis Pitkänen, Esko Nummijärvi ja Raimo M Viljanmaa sekä nuorempi herra Matti Palojärvi ovat olleet seuraavina 4x/30v. Tänä vuonna on ollut mahdollista käydä Talvitien, Prattin ja Talven kehissä täällä Lapissa ja ne tilaisuudet kyllä käytettiin  .

No, niin siinäpä tuli vähän muisteltua menneitäkin  ! 

Hieno päätös upealle näyttelyvuodelle, josta vielä puhutaan  !

Minun ikioma tytteli