... katastrofin ainekset oli ilmassa.....

... päästin Nillan, Inkun ja Essen pihalle pissalle ja laitoin takin pääle ja näppäsin Piitun ja Sahpen aamupalan matkaan, tarkotuksena hakea nekki kepuralta ulos....., ensin kuitenki ottaa tytöt sisäle.... Mutta hupsista heikkaa: ketään kolmesta ei näkynykään missään.... Huutasin vähän, niin Nilla tuli toiselta puolen tietä mettäpolulta maantien laitaan..., joten suunta oli selvä, sinne Inkku ja Esseki menneet....., käväsin sitä polkua pikku matkan ja huusin ja rääkyin Inkkua ja Esseä, muttei siitä mithään hyötyä ollu....

... laitoin Piitun ja Sahpen ulos ja ittele sääskimyrkkyä ja otin sitte Sahpen narun päähän ja Nillan muuten vain tietä näyttämään.... Tässä vaiheessa tuli kaikki mieleen, Hippusen ja Vekun kohtalot ja se, etteihän Esse vielä tunne mettää ja jos Inkku lähti jonku perään es. poron, jonka jäljen näin siinä mettäpolula, niin eihän pikku-Esse pysy sen matkassa, tuli mieleen myös eräs Piekan ja Hippusen reissu, jolloin Hippunen oli vielä pieni.... , siinä reissussa niilä meni koko päivä, syysiltaan asti silloin.... , mutta emmä menneet kovin pitkälle polkua, muutaman satametriä..., aattelin, että jätämä jäljen, jos es. Esse on eksyny Inkusta, niin se voi löytää hajujäljen..... sitte käväsin autola molempiin suuntiin muutaman kilometrin varmuu'en vuoksi, etteivät ole tienpäällä..., muttei näkyny.... ja aattelin, että silloin ko Inkku on ollu yksin "hukassa", hiirenkaivussa yms., se tullee ko kuulee auton tulevan pihale...., no ei näkyny eikä kuulunu..., sitte päätimä Sahpen kanssa läheä "oikeaan etsintään", laitoima kunnola RAIDia, sääskiä ja mäkäröitä on paljon, ja lähimä taas sinne mettäpolule ja mettään, annoin Sahpen mennä ihan minne se vain itte halusi mennä, se jäljitti, kuten on joskus jäljittäny Inkkuaki ko se on ollu hiirihommissa....., kuljima ja huusima jonku matkaa..., ja annapa olla, sieläpä yht'äkkiä pikku häntä pusikossa vilahti :D :D ! Oi mikä helpotuksen tunne :D ! Esse on tuossa <3 !! Esse löyty!! Ja ihan samaa matkaa tuli sitte Inkkuki Essen perässä, ko huusin Esseä..... Sielä ne karkulaiset olivat, melkosen kurassa ja märkinä, mutta hengissä ja iloisina tulivat meitä vastaan ! Essen näppäsin syliin ja kannoin sen kotipihale asti, ja Inkun komensin seuraamaan perässä, kuten se tekiki..... , suuri pelkohan on myös tuo tien ylitys, koska autoja kuitenki siinä kulkee varsinki näin kesäaikana melkosesti....

... en tiiä kuinka kaukana olivat käyneet, mutta pelko es. siitä, että Inkku olisi jättäny Essen mettään, ja pikkunen olis eksyny ja/tai se ei olisi jaksanu Inkun perässä... tai, että se olis uponu ojaan,  joka virtaa tuossa melko lähelä, oli onneksi ainaki tällä kertaa ns, turhaa....

... Tästäki saatoin taas päätellä, että AINA kannattaa koiraan luottaa ja "yhteispelillä" onneksi ainaki tällä kertaa onnistuima.... Nilla näytti suunnan, minne karkulaiset oli menneet..., Sahpe lopullisesti löysi...., eikä Inkkukaan ollu onneksi Esseä välile mettään jättäny ..., noin tuntinen meni tässä aamupuuhassa.... ja onneksi kaikki on nyt turvallisesti kotona <3 ! Piitu ja Sahpe tarhoissaan ja tytöt tässä.

SDC14122.jpg